Lahden raviliigajoukkueen 2013 kimpanvetäjänä toimii 34-vuotias Johanna Heinonen. Heinonen asuu Hämeenlinnan maaseudulla Hauholla ja on ammatiltaan maatalousyrittäjä. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies Antti sekä 6- ja 4-vuotiaat pojat. Perheen elanto tulee lypsylehmistä, ja raviurheilu on etenkin perheen äidin ja lasten rakas harrastus.
Miten päädyit raviliigajoukkueen vetäjäksi?
- Olen nykyään maatalousyrittäjä, mutta ennen yrittäjän uraani työskentelin kuusi vuotta Suomen Hevosenomistajien Keskusliitolla, jonka toimisto sijaitsee Jokimaalla. Sitä kautta Jokimaasta ja sen henkilökunnasta oli tullut minulle tuttuja. Loppukesästä 2013 Jokimaan raviradan toimitusjohtaja Tomi Himanka laittoi mulle facebookissa viestiä, että kiinnostaisiko kimpanvetäjän hommat raviliigassa. Mietin suunnilleen kaksi ja puoli sekuntia ja sanoin joo.
Minkälainen hevostausta sinulla on?
- Olen ollut hevoshullu ihan pikkutytöstä asti. Ja todella nimenomaan hullu! Vietin kaiken vapaa-aikani talleilla. Vielä teini-ikäisenä, kun kavereita alkoi jo pojatkin kiinnostaa, niin minä se vaan piirtelin matikanvihkon marginaaleihin hevosten nimiä sydämien sisään…
- Ensimmäisen hevoseni ostin viisitoistavuotiaana. Olin ollut avustajan töissä teatterilla ja säästin sillä tavalla rahat, vanhempanikin auttoivat paljon. Hevosen nimi oli Veronica Jar, ja se oli vanha hoitohevoseni. Olin aloittanut sen hoitajana 11–vuotiaana ja 16 vuotta myöhemmin Veronica haudattiin omaan pihaamme. Se on ollut hevosenomistajaurani surullisin päivä.
Onko sinulla nyt omia hevosia?
- On, yksi kokonaan oma ja sitten muutamia erikokoisia osuuksia kimppahevosista. Tietysti yksi osuus myös Oliviasta ja lapsilleni ostin kannatusmielessä osuuden Jokimaan 2014 liigasta.
- Meillä on tässä tilallamme pieni kolmen hevosen talli, ja olen muutamalla tammalla harjoittanut myös pienimuotoista ravihevosten kasvatusta. Tällä hetkellä kasvateistani neljä on ehtinyt kilpailuikään. Parhaat tunnusluvut ovat vuonna 2008 syntyneellä ruunalla Favourite Trick, joka on tienannut 10.500 euroa ja juossut ennätyksen 15,6a. Paras kasvattini on tietenkin vasta tulossa radoille, kuten hevoskasvattajilla aina.
- Nyt talli on tyhjillään, sillä rakensimme viime vuonna uuden pihattonavetan ja halusin ja jouduinkin keskittymään täysillä siihen. Hevoseni ovat siis tällä hetkellä kaikki valmennettavina muualla. Mikä onkin hyvä, koska mä olen hyvä hoitamaan ja halailemaan hevosia, mutta en mikään ammattivalmentaja!
Mikä raviliigassa on ollut mielestäsi parasta?
- Raviliigan idea oli minusta loistava jo silloin kun en vielä tiennyt päätyväni kimpanvetäjäksi, eikä mielipiteeni ole missään vaiheessa muuttunut. Parasta liigassa on yhteisöllisyys. Se, miten omalta hevonen tuntuu, vaikka siitä omistaa vain yhden neliösentin. Ja miten monelle voi yksi hevonen tuoda iloa! Tuolla kun me kannustetaan Oliviaa porukalla radan varrella, niin ihmisten innostus ja me-henki on käsin kosketeltavaa. Mun mielestä Raviliiga on parasta, mitä raviurheilussa on pitkään aikaan tapahtunut. Mahdollisuus päästä lähelle hevosta, seurata yhden hevosen matkaa varsasta kilparadoille on arvokas kokemus, jota ei voi rahassa mitata. Olivia on vienyt raviurheilun monen uuden ihmisen ihon alle.
- Yksi hieno juttu Raviliigassa on mielestäni sekin, että liigalaiset kannustavat tietyllä tapaa kaikkien hevosia. Kun Arctic Madonna juoksi keväällä Solvallassa, niin sitä kannustettiin yli liigarajojen. Samoin kun Olivia selvitti tiensä Kriteriumfinaaliin, olivat ensimmäiset onnittelijat toisten liigojen vetäjiä ja jäseniä. Ja vaikka välillä ollaan kilpailtu samoissakin lähdöissä, niin kannustus on aina pysynyt hyvähenkisenä ja joka liigassa on pystytty näkemään myös muiden hyvät suoritukset, vaikka tottakai jokaiselle se oma hevonen on aina ykkönen.
Kerro jotain Oliviasta? Minkälainen se on kimpanvetäjän näkökulmasta?
- Olivia on aivan super. Se on syntynyt liigahevoseksi. Jo heti ekassa liigatapaamisessa, kun Olivia oli 1,5-vuotias ja tapaamisessa oli yli 300 ihmistä, se osasi ottaa yleisönsä. Se on tulinen tamma, ja hyvin omanarvontuntoinen, mutta liigatapaamisissa se antaa taputella itseään ja painaa päänsä omistajien syliin. Se tuntuu tietävän olevansa tähti. Enkä tiedä kuvittelenko, mutta musta tuntuu, että liigalaisten valtaisa kannustus on yksi osa Olivian nopeutta. Se on aivan hirveän nopea tamma, ja joskus tuntuu, että kun liigalaiset kannustavat loppusuoralla niin Olivia saa siitä ikään kuin siivet.
- Täytyy kuitenkin sanoa, että Olivian urheilullinen hyvyys on ikään kuin extraa. Se olisi meille omistajille tärkeä ja paras, vaikka ei olisikaan Kriteriumtason hevonen.
Mikä on parasta kimpanvetäjän hommassa?
- Se, kun saa kertoa tästä upeasta lajista muillekin! Yritän kirjoittaa tiedotteet niin, että niissä olisi Olivian kuulumisten lisäksi myös lajitietoutta. Raviliiga on mielestäni ensisijaisesti pääsylippu raviurheiluun. Se on kolmen ja puolen vuoden ravikoulu, jonka aikana on yhden hevosen uraa seuraamalla mahdollisuus oppia paljon tästä välillä vähän vaikeasta lajista.
- Silloin kun Tomi pyysi mua Jokimaan liigan vetäjäksi en todellakaan osannut arvata minkälaiselle matkalle tässä lähdetään, enkä ymmärtänyt työmäärää. Mutta nyt kaksi vuotta myöhemmin voin rehellisesti sanoa, että päivääkään en ole katunut. Voi mikä seikkailu!
Mikä on ollut vaikeinta tai ikävintä kimpanvetäjän hommissa?
- Ei mikään. Tai no, työmäärä joskus. Yrittäjänä ja pienten lasten äitinä mulla on vapaa-aika tosi kortilla ja välillä ei meinaa ehtiä tehdä kaikkea mitä pitäisi. Lehmät kun eivät tunne viikonloppuja tai arkipyhiä… Mutta kaikesta on aina selvitty.
Tiedotuksellisesti isoin haaste oli keväällä, kun Olivialla oli todella pahoja kiimaongelmia. Toivon, että osasin kertoa niistä suurentelematta tai toisaalta vähättelemättäkään. Sen jälkeen tiedottaminen onkin kulkenut aika duurivoittoisesti hevosen koko ajan kehittyessä. Tottakai kriisiviestinnän suhteen pitää olla valmius, jos jotain sattuisi. En kuitenkaan ole mikään murehtijatyyppi, mielestäni niin raviurheilussa niin kuin muussakin elämässä pitää myös osata iloita silloin kun ilon aihetta on.
Nyt Olivia valmistautuu ikäluokan suurimpaan ja kauneimpaan kilpailuun, Kriteriumfinaaliin. Millä mietteillä on kimpanvetäjä?
- Tästä tulee pitkä viikko! Jännittää niin, että pää jäätyy. Tosin muahan jännittää aina ihan hirveästi, oli lähtö sitten lounasraveissa tai Kriteriumfinaali. En tiedä olenko vieläkään oikein tajunnut, että Olivia todella on finaalissa. Ymmärränköhän mä sitä vielä silloinkaan kun lähtöauto irtoaa… Että tässä sitä eletään todeksi jokaisen hevosenomistajan unelmaa.
Joka tapauksessa Olivia on meille 700 omistajalleen aina ykkönen, kävi lauantaina miten vaan.
Huutokaupassa vuonna 2013. Tästä se kaikki lähti! Tommi pitelee 1,5-vuotiasta Oliviaa, hänen takanaan kasvattajat Saku Mikkola ja Markku Punkari.
Johanna oikealla. Kuva Tomi Himanka.
Johanna ja kimppalaiset jännittävät Tammakriteriumin finaalia. Kuva Marja Peltonen.
Olivia ja kimppalaisia Tammakriteriumin karsintavoiton jälkeen. Kimpanvetäjä-Johanna lapsineen vasemmassa reunassa. Kuva Marja Peltonen.
Johannan toistaiseksi parhaat tunnusluvut saavuttanut kasvatti Favourite Trick pikkuvarsana kesällä 2008. Sen vieressä vasemmalla Johannan ensimmäinen hevonen Veronica Jar, joka on kuvassa 23-vuotias. Kuva Johanna Heinonen.
Johannan toistaiseksi viimeisin kasvatti on syntynyt vuonna 2013
ja on nimeltään Earthquaker. Kuva Johanna Heinonen.